perjantai 9. joulukuuta 2016

Synnytyskertomus ja vauva-arkea

Synnytys käynnistyi tälläkin kertaa ilman sen suurempia ennakko-oireita. Edellisessä raskaudessa synnytystä edelsi pari viikkoa kipeitä supistuksia mutta tällä kertaa ei ollut edes niitä. Minkään "olojen" perusteella en olisi osannut sanoa h-hetken olevan lähellä.

Ensimmäinen supistus tuli yöllä vähän ennen puoltayötä. Heräsin tähän kun olin mennyt nukkumaan jo yhdeksän maissa. Epäsäännöllisiä supistuksia (11-12min välein) kesti pari tuntia ja sen jälkeen kun säännöllisiä supistuksia oli kestänyt myös pari tuntia soittelin synnärille ja kyselin ohjeita. Supistuksia tuli tässä kohtaa noin 7-8min välein ja sain vastaukseksi jotain että ei tunnu vielä kauheasti käynnistyneen ja että kotona voi olla niin kauan kuin pystyy. Tämän jälkeen odottelin vielä puoli tuntia jonka jälkeen mies jo patisti soittamaan äidilleni joka tulisi meille esikoisen kanssa. Äitini saapumiseen meni vielä puoli tuntia ja tässä kohtaa jo olin polvillani eteisen lattialla aina supistuksen tullessa. Matka sairaalaan oli kamala. Supistukset sattuivat ihan hirveästi ja vääntelehdin penkillä ja huusin että milloin ollaan perillä.

Synnärille saavuttaessa kohdunsuu oli 6cm auki. Muistikuvani tästä eteenpäin ovat aika hatarat. Lähinnä makasin silmät kiinni tuskissani ja huusin kuolevani ja hengittelin väliin ilokaasua. Hoitaja ehdotti spinaalipuudutusta jota ei kuitenkaan loppuen lopuksi ehditty laittamaan koska kohdunsuu aukesi nopeasti loppuun saakka ja hoitaja sanoi että saa alkaa ponnistamaan. Lapsivesi oli mennyt jossain kohtaa automatkalla mutten ollut huomannut. Homma eteni vauhdilla ja sairaalassa ehdin olemaan vain noin 45 minuuttia ennen kuin vauva syntyi. Synnytys eteni siis todella nopeasti. Jonkinlainen kammo synnytyksestä jäi koska se oli oikeasti _todella_ kivuliasta..

Vauvalla oli kaikki hienosti. Toinen solisluu tosin murtui minkä sain tietää vasta muutamien päivien päästä lääkärintarkistuksen yhteydessä. Pituus oli 50cm ja paino 3768g. Kärsin synnytyksen jälkeen todella kovista jälkisupistuksista ja luulen myös endometrioosin vaikuttaneen tähän. Pääsimme kotiitumaan jo seuraavana päivänä sillä edellytyksellä että tulisimme vielä muutaman päivän päästä vielä tarkastukselle.

Arki vauvan kanssa lähti sujumaan hyvin. Ekan viikon vauva lähinnä nukkui mikä aiheutti meissä vanhemmissa ihmetystä. Esikoinen kun huusi vatsavaivojaan synnäriltä lähtien. Nyt pikkuveli on alkanut viihtyä enemmän myös hereillä joka on tuonut vähän lisähaastetta sillä herra tahtoisi olla vain sylissä. Onneksi pidempiä unipätkiä on vielä päivisinkin niin ehtii myös esikoisen kanssa touhuamaan. Nyt parina iltana on ollut lisäksi vatsavaivoja ja niitä on kitisty. Toivon että mitään yhtä pahaa koliikkia ei tulisi kuin esikoisella aikoinaan. Rengasliinaa en oikein osaa käyttää ja trikooliinan heitin juuri pyykkiin jos sen kanssa onnistuisi paremmin.. Pitäisi varmaan kysyä jostain apua tähän sillä vapaat kädet olisivat välillä ihan kiva juttu. Mies on onneksi tammikuun loppupuolelle asti lomalla joten ihan yksin ei tarvitse heti pärjätä. Kotona on kyllä aikamoinen remppakaaos ja miehen aika menee paljolti sen parissa puuhaillessa.

Esikoinen on ollut kiinnostunut vauvasta ja silittää mielellään, tuo pehmolelua jne. Tosin välillä on myös merkkejä uhmasta ja protestoidaan jos vanhemmat eivät ihan heti ehdi huomioimaan häntä. Toki tämä kuuluu ikäänkin. Kova paikka oli myös se kun äiti ja isä eivät olleetkaan aamulla kotona (kun olimme synnärillä) ja siitä jäi pojalle pelko että äiti ja isä katoavat johonkin :( Muutenkin on ollut paljon muutoksia kuten esikoisen siirtyminen toiseen huoneeseen. Mutta eiköhän arki tästä ala pikku hiljaa tasaantua.

Asiaa olisi vaikka kuinka paljon mutta tässä nyt pintapuolinen katsaus viime viikkoihin. Blogi on nyt tullut tiensä päähän. Hoidot ovat nyt osaltamme ohi. Pakkanen on tyhjä ja olemme onnellisia kahdesta pienestä ihmeestämme. Seuraava etappi tulevaisuudessa on päästä leikkaukseen jotta endometrioosi saadaan siistittyä pois. Pillerit aion aloittaa heti jälkitarkastuksen yhteydessä. Itselleni on ihan sama vaikka kohtu ja munasarjatkin jouduttaisiin poistamaan. En usko että kroppani kestäisi enempää raskauksia vaikka luomuihme olisikin mahdollinen. Toivon ainoastaan mahdollisimman kivutonta elämää jatkossa.

Enempää en aio alkaa meidän arjesta kirjoittelemaan. Kiitokset kaikille jotka ovat olleet mukana tällä matkalla ja blogia lukeneet!

1 kommentti:

  1. Kiitos vikasta kirjoituksesta! Oli kiva lukea synnytyskertomus, vaikka huh, todella nopeasti teillä tapahtui kaikki. Samaa pelkään omalla kohdalla... Esikoinenkin tuli aika nopeasti (7,5h), joten toinen tullee vielä nopeammin.
    Onnea vielä vauvasta <3 Ja ihanaa tulevaisuutta teidän koko perheelle!

    VastaaPoista